Innostuminen

Tuo innostuminen on kyllä semmoinen voima, minkä avulla menee vaikka läpi harmaan kiven. (mokoma klisee, mutta en keksinyt muutakaan) Mutta kokemuksella voin sanoa kun Heinolassakin oltiin ja porukka oli äärimmäisen intoutunutta, intohimoista ja innostunutta, niin oli kuin itseenkin olisi virrannut jotain mystistä energiaa. Jamanmoinen tunne tulee siitä kun porukka osallistuu, nytkään ei voi muuta kuin hehkuttaa kun linjoilla tuntuu lurkkivan(kuten Anne Rongas nimittää muuten blogivakoilua) väkeä, joilla on samahenki ja aaltopituus. Komea visuaalisuus voi olla myös omiaan, eräiden innostumiseen, mutta siinäkin on omat loukkunsa. Varsinkin silloin jos ulkonäkö lupaa liikoja sisältöön nähden ja tulee selkeä pettymys. Käykääpähän kurkistamassa myös tuolla Vaparetkessä, siellä innostunut porukka miettii samoja asioita, vähän eri näkökulmista ja harjoittaa poikkitieteellisyyttä. Mutta siellä pitää rohjeta kommentoimaan, muutoin Anne käräyttää lurkkijat.