Nostalgia ja ajattomuus

Nostalgia ja ajattomuus jäivät myllertämään mieleeni, kun paistoin pojille lettuja. "Sä teet muuten tosi hyvii lettui ja ne tulee viel nii nopeestiki" Naapurin poitsu tokaisi totisena lettusession jälkimainingeissa. No se tietysti lämmitti ja tuntui jotenkin nostalgiselta. No onko Pentikin lisäarvo nostalgia? Kenelle nostalgiaa tarjotaan ja miten? Miten muotokieli ja värit vaikuttavat nostalgian syntyyn? Ajatus Pentikistä ja nostalgiasta nohtivat ihoni kananlihalle. Oliko nostalgia sittenkään minulle se oikea. No ainakin se myy. Sitten se takalohkossa kummitteleva ajattomuus - toinen kanalihan aihe. Olen kyllä tuon Mäkelän kanssa vissisti samaa mieltä ajattomuudesta. Tuote ei voi olla ajaton. Aina on olemassa jokin sidoa siihen tiettyyn hetkeen ja aikaan, jolloin tuote syntuyy, muotoutuu, ryhtyy elämään. Mietin mitä "ne" tuotteet sitten ovat jolleivat ajattomia. Tuleeko niistä klassikoita? Kestävätkö ne muita tuotteita paremmin aikaa? Vai jäävätkö ne jotenkin elämään, ehkä muuntautumalla. Kuten Teema-astiasto. Mutta yksi asia tässä maaimassa on jotensakin ajatonta - tiskien kertyminen ja tiskaaminen on, elää ja voi hyvin.