Salaisuuksien lähteillä

Sokeritehtaan vaimea tuoksu leijui kaukaa nenääni kun olin koiraa ulkoiluttamassa ja toi mieleeni "nostalgiset" lapsuuden muistot. Mitä sitten nostalgia on? Muotolehden artikkelissa Paula Susitaival luonnehtii nostalgiaa seuraavasti. " Muistojen magia tiivistyy aikaan ja paikkaan, joka ei koskaan palaa. Mennyyttä lapsuutta, nuoruutta tai muuten vain villejä vaellusvuosia on tapana haikailla evakon hartaudella. Tuttuun ja turvalliseen juuttuminen henkii kuitenkin tietyissä oloissa taantumusta ja pysähtyneisyyttä. Nostalgia on aina tuottava ja turvallinen jaji, jonka tehot maksimoituvat oikeassa ikäluokassa. Siinä sorkitaan samaan mielihyväkeskusta, joka reagoi tuoreen pullan tuoksuun ja hyppynarun rapinaan. Niille, jotka eivät menneitä muista, muuttuu nostalgia säväyttäväksi toiseudeksi.....Siinä sivussa saatta syntyä myös lisäarvoa." Siinäpä taas pähkinä purtavaksi. Onko tuo lisäarvo tavoittelemisen arvoista ja miten se ilmenee juuri oikealla tavalla tuotteissa ja miten löydät juuri ne joihin nostalgia tehoaa?
Tänään muuten keskusteltiin Kassun kanssa ruokapöydässä siitä mihin uskontoa tarvitaan? Tyypilliseen tapaan koulussa on uskonnonkoe lähestymässä ja aihe oli päivänpolttava. Aihe oli siis varsinaisen kiperä. Mutta onnekseni lueskelin siinä sivussa juuri tuota ylläkin mainitsemaani Muotolehteä ja nimenomaan katselin vangitsevaa kuvaa (yllä) Maailma hunnun takana ja luin kuvatekstin. "iranissa syntynyt Shirin Neshat käsittelee väkivahvassa taiteessaan naisen asemaa ja roolia islamilaisessa tasavallassa. Yksilö ja yhteisö, vapaus ja fundamentalismi, perinteet ja nykyaika, fiktio ja feminismi lomittuvat hänen maagisen vangitsevissa videoteoksissaan, jotka avaavat näkymiä maailmaan hunnun takana" Niinpä niin liian usein asioiden yhteydet ja syyt miksi jotakin opiskellaan jää hämärän peittoon. Kassu oli nähnyt uskonnon opiskelun lähinnä tuputtamisena eikä tarkastellut asiaa maailman ymmärtämisen valossa. Toisaaltaan nykytaide tuo mainioita teoksia myös uskontotuntien aineistoiksi mm. Jiri Gellerin maailmojen ottelu, Maaria Wirkkalan teokset sekä yllämainitsemani videoteos. No tämä ei kuitenkaan liene päälimmäinen päänvaivani.
Ja sitten asiaan eli salaisuuksien avaimen lähteille. Yht äkkiä olen huomannut maailman olevan aivan sylissäni. Iänikuiset bloogimatkani ovat johdatelleet minut avaimen lähteille. Olen nimittäin löytänyt kymmenien designbloggareiden verkoston. Siis kuola vuotaa ja maailma aukeaa vaikka tuppukylässä ollaankin.